Matti on ystävä ja yksi Kelin Apila t-paitaa pisimpään käyttäneistä. Superpitkät (ja hurjan kuuloiset) pyörä- ja juoksureissut ovat omiaan testaamaan merinovillaisten tuotteiden kestoa ja Matin käytössä ollut Apila t-paita onkin päässyt hänen luottokamojensa joukkoon. Saavutus josta olemme melkoisen ylpeitä. Kyseessä kun ei edes kaupallinen yhteistyö 🙂
Esittele itsesi, kuka olet ja missä asut ja mitä teet pääasiallisesti?
Olen Matti Hallikainen, keski-ikäinen valtion työntekijä Turun seudulta.
Kerro mitä harrastat ja miten?
Harrastan omasta mielestäni melko monipuolisella tavalla kaikenlaisia ulkoilulajeja. Pyöräilen, juoksen, melon, hiihdän, potkin kickbikeä, kiipeilen, harrastan rogainingia vaimoni kanssa ja kuljeskelen luonnossa ylipäätään.
Taloudessamme on kaksi aktiivista koiraa, joiden ulkoiluttaminen pelkästään pitää huolen siitä, että ulos täytyy, ei kun saa, lähteä kelillä kuin kelillä (pun intended). Vaikka osallistun satunnaisesti erilaisiin kilpailutapahtumiin, pääpaino on itse järjestetyissä aktiviteeteissa.
Vapaamuotoisempi harrastaminen palvelee paremmin epäsäännöllistä päivärytmiä ja muuta elämää. Vaikka kilpailutavoitteet eivät pääosan ajasta säätele treenejäni, huomaan silti tasaisin väliajoin tarpeen ilmoittautua johonkin tapahtumaan. Ja jostain syystä lapun rinnuksiin saaminen herättää jonkinlaisen kilpailuvietinkin. Olen silti ehdottomasti hidas puurtaja ja nautiskelija, enkä polkuraketti.
Matti huilaamassa Pyhän Henrikin tietä kolutessaan keväällä. 160 km Varsinais-Suomen teitä, kalliobaanoja ja risu-suo-juuriryteikköä kymmenessä tunnissa. Keli nostaa hattua! Kuva: Matti Hallikainen
Kuinka olet päätynyt suorittamaan pitkiä matkoja? Kerro vähän taustastasi ja harrastuspohjastasi?
Minulla ei ole kilpailu-urheilutaustaa, vaikka lajia sun toista on tullut aikojen kuluessa harrastettuakin. Polkupyörän päällä olen viettänyt pitkiä aikoja alakoululaisesta saakka, ja muutenkin kulkenut lihasvoimalla arjessa ja retkillä. Jonkinlaista sitkeyttä kroppaan on vuosien aikana kertynyt.
Viimeiset reilut kymmenen vuotta olen, tasaisin väliajoin, osallistunut tempauksiin joita voisi kutsua ultrasuorituksiksi. Ystäväpiirissä on kovakuntoista ja osaavaa porukkaa, joiden seurassa on tullut temmatuksi mitä mielenkiintoisempien haasteiden pariin. Samoin itsekseen kellon ympäri tai pidempään tehtyjä reissuja on kertynyt, sekä numerolapulla tai ilman.
Millaisella kalustolla ajat / juokset, ja mitkä ovat luottovarusteesi?
Omaan taikauskoisen suhtautumisen luottokamoihin, kuten varmasti lähes kaikki vastaavia touhuja harrastavat. Kun lähtee haastavaan paikkaan, mukana on ehdottomasti oltava juuri se oikea putkihuivi, paita, reppu, veitsi ja mitä vielä. Kokeilut johtavat usein ongelmiin, ja ilman toimivia varusteita olet pahassa paikassa lirissä.
En silti usko välineiden olevan autuaaksi tekeviä. Ajelen säännöllisesti maastolenkkejä kahdella yli kymmenen vuotta vanhalla maastopyörällä ja juoksulenkkejä kengillä, joihin kilometrit ovat kuluttaneet ylimääräiset tuuletusaukot.
Jos pitäisi tästä äkkiseltään nimetä kolme luottovarustetta, lista voisi olla seuraavanlainen:
Luna-sandaalit. Näillä läpsyköillä yli 90-kiloinen ruhoni kevenee juoksussa, ja eteneminen on pelkkää nautintoa. Olen juossut lyhyempien kisojen lisäksi näillä pari ultraa ja asfalttipuolikkaan.
Ultimate Direction AK Adventure Vest-juoksuliivi. Mukana Pohjois-Ruotsin vuorilta Uudenmaan pimeisiin korpiin. Yksinkertaisesti paras varusesine ikinä.
Keli Apila T-paita. Lämmin kylmällä, viileä kuumalla. Istuu kuin tauti. Reilun vuoden käyttö ei ole jättänyt mitään jälkeä. Tuskin maltan odottaa juuri julkistettua pitkähihaista.
Pyhän Henrikin saarnahuoneen pihalla Kokemäellä. Kuva: Markku Hallikainen
Onko merinovilla sinulle tuttua jo entuudestaan?
Merinovillan käyttöön olen ajautunut hiljakseen, sukista ja pipoista alusvaatteisiin. Nyt en enää hyväksy ylävartalon aluskerrokseksi muuta kuin merinoa, jos olosuhteet ovat yhtään rankemmat.
Kuten monessa asiassa, hinta on rajoittava tekijä hankinnoissa, mutta toisaalta laadukas varuste kestää pitkään ja kovaa käyttöä.
Missä kisoissa olet ajanut/juossut, onko noilla reissuilla sattunut jotain kommervenkkejä?
Mainittakoon ainakin Tahko MTB, Levi 24, Mammuttimarssi, NUTS Karhunkierros ja pitkä lista muita tapahtumia. Kommervenkkejä on kyllä riittänyt, mutta suuremmilta katastrofeilta on vältytty.
Viimeisin Tahko-reissuni päättyi kammen katkeamiseen ensimmäisellä kierroksella juuri kun meno alkoi maistua. Kiukutti sen verran, että päästyäni raatotaksilla takaisin mökille en avannut olutta vaan vedin lenkkarit jalkaan ja juoksin 25 km reitin.
Kerro unohtumattomimmasta pyöräily/juoksureissu/kisakokemuksestasi?
Pyrin siihen, että jokainen reissu sisältää sen unohtumattoman kokemuksen. Odotan yleensä sitä hetkeä, kun mieli ja kroppa on tottunut siihen, että nyt mennään eikä takana tai edessä oleva matka merkitse yhtään mitään vaan on hyvä olla juuri siinä. Koko yö on menty, aurinko nousee ja maali on jossain joskus.
Viimeisin unohtumaton kokemus lienee, kun ajoimme maaliskuussa kaveriporukalla polkupyörillä merenjäätä pitkin Turusta Maarianhaminaan. Fiilis aurinkoisena kevättalven päivänä Kihdin rannattomalla jäälakeudella oli sellainen, että sitä ei rahalla saa.
Mitä muuta haluat kertoa meille/lukijoille?
Kokemuksia varten riittää, kun lähtee ulos kotiovesta. Kelissä kuin kelissä (pun 2).
