was successfully added to your cart.

Kun polkujuoksu lähtee lapasesta: Tonin mukana Vaarojen 130 km reissulla

By | Uncategorized @fi | No Comments

Bongasimme Tonin irtohihojemme kanssa Vaarojen Maratonin 130 km matkalaisten joukosta ja pyysimme häntä kertomaan hurjasta taipaleestaan. Polkujuoksu tosiaan vie mukanaan vaikka millaisille seikkailuille kuten Toninkin tarina kertoo!

*******************************************************************

Kirjoittaja on 37-vuotias IT-alan sekatyöläinen jonka vapaa-aika kuluu ulkoillen Espoon metsissä, poluilla juosten sekä polkupyörän selässä uusia paikkoja ihmetellen. Talvella pyöräkausi jatkuu fatbiken selässä ja osa polkulenkeistä muuttuu suksien päällä heilumiseksi sen mukaan miten etelässä on lunta tarjolla. Mahdollisuuksien mukaan pyrin käymään vuosittain hieman pidemmällä vaelluksella joko juosten tai rinkka selässä maisemista ja eväistä nauttien vaihtoehtoisesti kotimaassa tai ulkomailla.
Vaarojen Maraton oli tänä vuonna taas vuoden tauon jälkeen kalenterissa kauden 2017 mentyä hieman ohi jalkaongelmien vuoksi. Tavallaan kyse oli juurille paluusta, sillä juurikin Vaarojen Maraton 2014 oli ensimmäinen polkukisa ja samalla ensimmäinen maraton-mittainen matka juosten. Sen jälkeen homma on ollut pelkkää ylämäkeä, harrastustuntien ja -kilometrien kasvaessa, mutta joka hetki on ollut nautintoa ja todella vähän on tarvinnut polkujuoksun parissa irvistellä.

 

Liikkujan historia

Olen aina ollut jossain määrin aktiivinen liikkuja ja harrastanut pallopelejä, joten liikunta on ollut melko luonnollinen tapa päästellä höyryjä. Työuran viedessä eteenpäin jäi aktiivinen liikunta kuitenkin muutamaksi vuodeksi ja se oli viedä järjen miehen päästä. Työpaikkalääkäri kehotti kokeilemaan juoksua hieman pidempään ja aloitin vuonna 2011 3km lenkeistä jotka luonnollisesti piti juosta niin lujaa kuin jaloista pääsi ja sen hetkinen kunto antoi periksi. Pikkuhiljaa matka piteni ja vauhtikin hieman hidastui, jotta saatiin jotain peruskuntoa kehitettyä pohjalle. Asetin itselleni ensin tavoitteeksi puolimaratonin mihin kaivelin netistä juoksuohjelman, hieman huono taktiikka oli ottaa ohjelma jossa treenit tehtiin tiettyä km-vauhtia. Treeniohjelma ei ollut itselleni kovinkaan optimi koska treenit olivat yksinkertaisesti liian kovavauhtisia omaan kuntotasoon nähden, mutta sain n. 2h ajan ensimmäille puolikkaalle, joten ei treenit ihan hukkaan olleet menneet.
Seuraavalle vuodelle ajatus oli että kyllä se Maraton menee kun kesän treenaa. Otin taas ohjelman netistä ja juoksin sen mukaan, treenit ja pitkätkin lenkit menivät hyvin joten oli melko luottavainen olo. Pienellä selvittämisellä olisi varmasti löytynyt tieto siitä että kannattaa käyttää mielummin metsässä tunteja kuin kerätä kilometrejä sileällä jos Vaaroille aikoo. Kolilta kuitenkin itseni syksyllä löysin ja reissu meni kävelyksi Kiviniemen jälkeen kun juoksijanpolvi alkoi vaivaamaan, ei se kuitenkaan niin paha ollut etteikö maaliin olisi voinut könkätä vaikka alamäessä kipu meinasi repiä pään hartioilta.
Luotto hommaan kasvoi tuosta vuodesta sen verran että 2015 päätin lähteä pallakselle kokeilemaan yli 50km matkaa mikä menikin kohtuullisen mukavasti ottaen huomioon että kannoin mukana niin paljon evästä että olisin voinut olla siellä koko yön eikä olisi aamullakaan ollut nälkä.

2016 homma karkasi jo niin pahasti käsistä että päätin keväällä asettaa itselleni tavoitteeksi päästä miesten top 100 listalle Buff Trail Tourilla. Tiesin että siihen pitäisi riittää oma suorituskyky ja kun aktiivisesti kiertää kisoja, niin siitäkin saa pienen palkinnon sijoituksen muodossa. Kausi meni aika kivasti ja taas oli lisätty yksi merkkipaalu kun kävin toukokuussa kokeilemassa Karhunkierroksen 80K matkan ja miltä tuntuu olla reissussa 12h, eli pisin matka oli tuplattu parissa vuodessa mutta pääsääntöisesti kiersin 20-45km kisoja pitkin kesää.

Seuraavat vuodet veivätkin sitten homman uudelle tasolle kun törmäsin Alppimentoreihin, eli Janneen ja Annaan jotka järjestivät juoksuvaelluksia Mont Blancin ympäristöön. Koska paljon muuta oli jo kokeiltu, niin lähdin innoissani mukaan hommaan kohti neljän päivän, 10 000 nousumetrin ja 170 kilometrin juoksuseikkailua. Tästä reissusta tuli sellainen varmuus että pidemmätkin reissut menevät, kun vain ehjänä pysyy. Ei pysynyt, 2017 kausi meni jo karhunkierroksen jälkeen vähän pakettiin kun plantaarifaskiitin oireet iskivät. Tavoitteena oli vain päästä alpeille reissuun ja siihen fyssarin kanssa tehtiin suunnitelma, pelkkää lepoa ennen reissua ja reissun jälkeen syksyyn saakka. Haikein mielin myin tai siirsin kaikki osallistumiset ja keskityin pyörän selässä istumiseen.

Kausi 2018 oli onneksi vähän onnistuneempi, alkutalvelle oli ohjelmassa Trans Gran Canaria 64K, toukokuussa Karhunkierroksen 80K ja valmistautumista Alppimentoreiden 6 päivän juoksuvaellukselle Aostan laaksoon Italiaan. Muuten aika meni oikeastaan pitkillä lenkeillä poluilla, hieman lyhyemmissä kisoissa maantiellä ja muuten vain polkujuoksun parissa puuhastellessa ja valmistautuessa Vaaroille sekä elämäni toistaiseksi pisimpään seikkailuun, 24-28h liikettä,130km matkaa ja 5400 nousumetriä mikä menikin sitten varsin mainiosti eväitä syöden ja matkasta nauttien.

Vaarojen Maraton 130K

Päätimme saapua pelipaikoille jo keskiviikkona, jotta jäisi pari päivää aikaa rauhoittua ja keskittyä pelkästään itse kisaan. Teimme vuokramökissä ruokaa, puuhailimme niitä näitä ja kävimme ihmettelemässä Kolin nähtävyyksiä samalla kun laitoimme pikkuhiljaa tavaroita kasaan. Tavaramäärä joka kotoa lähtee mukaan on 1 iso IKEA-kassi sekä 70L duffelilaukku täynnä tavaraa kuten kenkiä, takkeja ja muuta tavaraa jota saattaa tarvita.
Kun perjantai koitti, oli päivä hieman erilainen. Aamulla normaali aamupala minkä jälkeen alkoikin sitten kisavarusteiden kerääminen sängylle jotta pystyi hahmottamaan että kaikki on mukana. Valmisteluista oli paljon tehty jo valmiiksi, joten riitti kun kävi tarkistuslistoja läpi ja pakkasi energiaa reppuun sekä dropbagiin. Kenkien kanssa on kisasta riippumatta aina pieni arpominen, joten otin yhdet kengät ensimmäiselle 65km lenkille ja jos olisi tarvetta, niin vaihtaisin toiset kengät puolimatkan huollossa. Muuten iltapäivä meni torkkuen, juoden ja syöden.

Lopulta kello koitti kuusi ja oli aika lähteä kisakeskukselle hakemaan kisanumerot, viemään laatikot ja valmistautua starttiin. Sen verran tiiviisti aikataulu ja tekeminen meni, että puoli kahdeksan aikaan olimme hotellin ravintolassa odottamassa starttia. Vartissa ehti soittamaan kotiin kuulumiset ja katsomaan että otsalampussa on oikeasti virtaa. Iltapäivällä oli satanut tuoretta lunta, joten ulkona sohjossa seisominen turhan pitkiä aikoja ei huvittanut ennen pitkää reissua. Hieman ennen starttia siirryimme alas parkkipaikalle minne osa juoksijoista olikin jo kerääntynyt juttelemaan. Muutaman minuutin rupattelun, onnentoivotusten ja tuttujen moikkaamisen jälkeen oli starttiin enää minuutti, joten otimme paikkamme n. joukon keskivaiheilta ja rupesimme valmistelemaan kelloja. Startin törähdettyä lähdimme rauhallisessa jonossa etenemään, tällä reissulla ei olisi kiire kun matkaa ja aikaa riittää.

Merinovillaiset irtohihat

Hermostuneet perusmatkan starttaajat. Kuva: Toni Koski

 

Kiiltomato eteni öisessä loskassa ja alamäissä piti hieman laittaa lamppuun tehoa ettei ihan joka kiveen potkisi jalkoja. Kevyttä rupattelua ja märkyyden ihmettelyä, mutta melko hiljaa jono meni tunteja. Yritin pitää Stefun kanssa keskustelua yllä, mutta en saanut hirveästi vastauksia tai ne olivat hyvin lyhyitä.
Kisan vaikein hetki tuli eteen jo reilun 25km etenemisen jälkeen kun Stefulla rupesi olemaan vatsan kanssa kramppeja ja eteneminen hidastui merkittävästi. Kävimme tilannetta läpi ja muutaman kilometrin kuluttua teimme päätöksen että Stefu jää seuraavalle evakuointipisteelle minne soitan EA-ryhmän hakemaan hänet. Viimeinen 5 kilometriä 32km evakuointipisteelle tuntui todella pitkältä ajalta minkä aikana juttelin EA-vastaavan kanssa pari kertaa puhelimessa ja yritin pitää keskustelua yllä Stefun kanssa. Evakuointipisteessä laitoimme Stefulle avaruuslakanan(pakollinen varuste suurimmassa osassa kisoja) ympärille ja odottelimme kuljetusta. Odottelu alkoi kuitenkin olemaan minulle hieman liian pitkä, joten soitin vielä kerran päivystykseen, kerroin tilanteen ja että minun on pakko jatkaa matkaa, koska muuten olen itsekin hetken kuluttua evakuointikypsä kylmyyden kangistamana. Katsoin sen verran kisaseurantaa että n. 10-15 minuutin päässä oli tulossa takanamme vielä yksi juoksija joka pystyisi varmistamaan Stefun tilanteen ja ns. raatotaksin piti olla 5 minuutin ajomatkan päässä, minkä vuoksi uskalsin itse jatkaa matkaa.

Aamuyön tunnit olivat reissun ehdoton kohokohta kun missään ei ole ketään, voi juosta minimivalolla ja ihailla kirkasta tähtitaivasta. Kello piippaili tasaiseen tahtiin muistutuksia eväiden syömisestä ja kuulostelin kehoani mitä se mahdollisesti haluaisi seuraavaksi tehdä. Huolloissa oli hyvät energiat ja vaihtelin kuulumisia vapaaehtoisten kanssa, joten mikäs sen mukavempaa retkeilyä syksyisissä maisemissa. Kun sain yöllä juoksijoita kiinni, jäin aina vähäksi aikaa vaihtamaan kuulumisia heidän vauhtiinsa ja tankkaamaan energiaa koneeseen. Itsellä tuntui olevan jalkaa hyvin jäljellä ja meno maistui, niin yritin pitää juoksua yllä niin pitkään kuin mahdollista.

Aamulla auringon noustessa tuli ensimmäiset väsymyksen merkit, mutta sitten edesssä alkoikin Kolin nousu joten unihiekat ripisivät vauhdilla silmistä. Puolivälin huollossa oli hienoa nähdä juoksuttuja jotka pystyivät auttamaan huoltohommien tekemisessä ja katsomaan perään että kaikki listaan laitetut asiat tuli myös tehtyä. Huollosta pääsin lähtemään hyvillä energioilla reissuun ja jalkakin nousi melko mukavasti, toivottelin hyvät reissut 43km matkalle lähteville juoksijoille joita hissin ala-asemalla tuli vastaan ja katosin märille poluille kohti uutta lenkkiä.

Toinen lenkki meni ohitettavien kanssa jutellessa ja eväitä popsiessa. Yö oli selkeästi verottanut osaa pitkän matkan menijöistä ja muutamia aika ryytyneitä tuli selkä edellä vastaan pitkin matkaa. Positiivinen ilmiö ehdottomasti oli 65 kilometrin matkalaisten hyvä valmistautuminen reissuun, keskeytysprosentti oli todella alhainen ja minulla meni todella pitkään saada häntä kiinni vaikka lähdin perään vain reilu puoli tuntia myöhemmin. Ehkä se oma vauhti mikä tuntui melko hyvältä ei sitten oikeasti ollut paljon reipasta sauvakävelyä enempää. 😀

100km jälkeen alkoi matka jo oikeasti tuntumaan jaloissa vaikka tossu vielä melko hyvin kulki. Ajatus rupesi jo harhailemaan maaliin, mutta palautin itse joka kerta takaisin meneillään olevaan etappiin mikä oli seuraava huolto. Lopulta matka alkoi taittumaan voiton puolelle ja varmuus maaliin pääsemisestä rupesi kasvamaan, irtosin Nybackan Mikon sekä Erosen Antin seurasta ja lähdin tavoittelemaan 24h alitusta. matkaa oli sen verran jäljellä vielä laskettelurinteestä alas ja alamajalta kolille että laskeskelin päässäni homman menevän tiukille. Jos minulle jäisi alamajalla 22 minuuttia aikaa, niin ehtisin varmasti ylös tämän itselle kesken matkan asetetun tavoiteajan puitteissa.

Karmean sauvomisen ja tasaisten pätkien juoksemisen tuloksena mäki taittui ajassa 20min 45s kun tulin viimeisen tiukan nousun vielä niin paljon kuin kropasta irtosi. 200m ennen maalia olivat kannustusjoukot tulleet mökiltä tsemppaamaan ja oli huikeaa tulla maaliin kannustusten kera kaikkensa antaneena.

Varusteet

Olen ollut suuri fani irtohihoille jo useamman talven, mutta nyt hommasin vaaroja varten Kelin Merinovillaiset irtohihat mitkä toimivat takin alla reissussa huipusti. Yöllä hihat lämmittivät käsivarsia ja päivällä pystyin käärimään ne helposti ranteisiin ilman että niitä edes huomasi.
Kenkäpuolella Salomonin S-lab- ja Pro-sarjan tossut ovat toimineet omaan jalkaan loistavasti, jokaisen jalka on tietysti yksilöllinen joten kokeilemalla löytyy varmasti itselle se sopivin kenkä.

Pidemmillä matkoilla olen oppinut käyttämään sauvoja jos mäkeä on edessä ja silloin käteen osuvat Black Diamondin Distance Carbon Z sauvat, kevyt paino ja toistaiseksi aika rajun käytönkään jälkeen en ole saanut niihin vaurioita aikaiseksi.

Reppuna pitkällä matkalla selässä on Salomon Advance Skin 12 reppu, sinne saa tarpeeksi tavaraa ja taskut toimivat omaan käyttöön loistavasti. Vaatii toki hartioilta vähän liikkuvuutta että selästä saa banaanin kaivettua, mutta vaaroilla otin liivin ainoastaan puolen välin huollossa pois kun piti vaihtaa puolet eväistä uusii ja oli kiva pitää hetki takkia pois päältä.

Kausi 2019

Jahka tästä on saatu jalat taas kuntoon, on ohjelmassa pyöräilyä hieman enemmän ja hiihtoa mahdollisuuksien mukaan. Mikäli kaikki menee suunnitellusti olisi kaudella 2019 ohjelmassa Ultra Trail Tour Finland(UTTF) kokonaisuudessaan eli Karhunkierros 160K, NUTS Ylläs Pallas 160K ja Vaarojen Maraton 130K. Tämä tulee määrittelemään juoksuvuotta aika vahvasti ja pienemmät kisat voivat mahdollisesti tukea palautumista ja valmistautumista näihin koitoksiin.

Keli kisa banneri

Löydä metsästä merinovillaisia palkintoja

By | Uncategorized @fi | No Comments

Pitkä ja lämmin kesä näyttää viimein taittuneen syksyksi. Iltojen pimenemisen vastapainoksi ruskan värit räiskyvät etellässäkin ja ulkona on hienon näköistä.

Kirjoittelen tätä kuunnellen tuulen suhinaa ja sateen ropinaa. Aamupäivän ohjelmassa oli asioiden hoitoa kaupungilla, Sanni tarvitsi autoa joten minulle jäi polkupyörä. Sadevehkeitä piti pitkän ja lämpimän kesän jäljiltä hieman etsiskellä varastosta, mutta sieltähän ne sitten löytyivät. Eikun baanalle! Ensimmäisellä suoralla myötätuulen avustuksella huomasi että eihän tämä vesisade haittaa ollenkaan. Kuoritakin ja Mustikka-merinopaidan yhdistelmällä pärjäsi, pyöräteillä oli tilaa ja vastatuuliosuudetkaan eivät haitanneet. Kotiintultua kamppeet kuivumaan, lämmin suihku ja kupillinen kuumaa. Menisiköhän illalla lenkille uudestaan?

Keliläisten kesäohjelmaan on kuulunut kotipolkujen juoksemisen lisäksi Karhunkierros sekä Tunturimaraton Pyhällä. Sannilla olisi ollut vielä edessä Vaarojen maraton Kolilla mutta eikö vain flunssa iskenyt alkuviikosta ja reissu jäi tältä vuodelta väliin (nyyh, t:sanni).

Keli kisa banneri

Koska syksy on kaikesta huolimatta varsin hienoa aikaa ulkoiluun, olemme kesän reissujen aikana käyneet piilottamassa eri puolille Suomea Kelikisa-nappuloita joista löytyvällä koodilla saa verkkokaupastamme alennuksen tai ilmaisen tuotteen.

Löytäessäsi metsästä Kelikisan merkin, nappaa se mukaasi ja hyödynnä verkkokaupassamme. Merkissä lukee tuotteen nimi jos sillä saa ihka ilmaisen palkinnon ja mikäli siinä on vain koodi, alennus selviää verkkokaupan kassasivulla kun laitat koodin ”kuponki” -kohtaan. Muista käyttää isoja kirjaimia! Koodia voi käyttää yhden kerran.

Kisamerkkien paikat löydät kartalta täältä

Päivitämme lisää kätköjä myös tänne Turun seudulle syksyn myötä joten kannattaa käydä välillä tarkistamassa onko uusia piiloja ilmestynyt kartalle.

Jos bongaat kisamerkin ja nappaat mukaasi, someta ihmeessä siitä esim. Instaan ja tägää meidät niin pysymme kartalla mistä merkkejä on löydetty.

VINKKI: Kannattaa katsella usein yläviistoon 😉

-Timo

Emilia Lahden sisun sydän sykkii yhdessä tekemisen ihmeen tahtiin

By | Uncategorized @fi | No Comments

Olemme olleet ylpeitä saadessamme olla mukanan Emilia Lahden Sisu not Silence -kampanjassa kevään aikana. Teimme Emilialle merinovillaisia tuubihuiveja Sisu not Silence -printillä ja annoimme hänelle Apila t-paidan reissua varten. Emilian rohkeus ja voima juosta tuo käsittämätön matka väkivallan uhrien puolesta sykähdyttää meitä edelleen. Kiitos myös Emilialle kivoista sanoista, oli ilo auttaa!

Emilia kirjoitti Kelille reissustaan näin:

Mitä 2400km taival Uuden-Seelannin halki opetti minulle

Ihmisyyden suurin syvyys tulee usein esiin hetkissä, joita nimitän arjen ihmeiksi. Ne eivät ole taikaa tai supervoimaa, vaikka saattavat ulospäin siltä näyttää. Totuus kuitenkin on, että ne ovat aina seurausta toinen toisensa jälkeen otetuista askelista, pienistä päätöksen hetkistä mennä eteenpäin ja sitoutumisesta siihen, minkä haluaa nähdä toteutuvan. Nämä hetket voivat liittyä omien rajojen tutkimiseen fyysisen dimension kautta, johonkin rohkeutta vaativaan ulostuloon suhteessa omaan itseen ja omaan tarinaan tai vaikkapa rohkeuteen tulla äidiksi tai isäksi. Viimeisin ehkä varsinkin unohdetaan arjen ihmeen pitkällistä sisukkuutta vaativana ulottuvuutena, joskin sitähän se juuri on.

Joskus tuolle arjen ihmeen matkalle lähdetään rakkauden vuoksi, toisinaan jonkin näyn vetämänä. Itse lähdin tälle kyseiselle matkalle kohdattuani suuren yhteiskunnallisen epäkohdan, joka oli liian suuri ohittaa ja halusin kansalaisaktivismin muodossa antaa oman osani toimeen tarttumisen tärkeään kekoon. Monen elämänmatkalla koetun asian seurauksena päätin perustaa kampanjan nimeltä Sisu Not Silence lempeämmän tulevaisuuden puolesta ja lähisuhdeväkivallan ympärillä olevan häpeään linkittyvän hiljaisuuden murtamiseksi. Kampanjan nostamiseksi globaaliin tajunnanvirtaan, päätin tehdä jotain ehkä ulospäin mahdottomalta tuntuvaa, mutta itselleni täysin järkeenkäypää ja juosta Uuden-Seelannin halki 50 päivässä järjestäen matkan varrella yhteisötapahtumia.

En tiennyt onnistuisinko, mutta minulla ei ollut mitään hyvää syytä olla ainakin yrittämättä. Tuo matka toteutui lopulta 18.1-8.3.2018

Emilia Lahti ja Sisu not Silence -printillä tehty Kelin merinovillahuivi. Kuva. Emilia Lahti.

On miltei mahdotonta koota yhteen niin suuren kokemuksen antia yhteen pieneen postaukseen. Jokainen päivä omalla tavallaan sisälsi yhden ihmiselämän itselle ja omalle egolle kuolemisen, hengen ylösnousemuksen ja itsensä ylittämisen muutosvoimallisessa ulottuvuudessa. Matka oli kaikkea mitä odotin ja kaikkea mitä en odottanut. Opin että ihmiset selviävät suurtakin suuremmista vuorista (kiipesin niitä matkan varrella monia), paahtavasta auringosta, maantien huutavasta monotoniasta, kivusta ja päiviä jatkuvasta vastatuulesta. Kaikesta tästä ja meillä voi silti olla jäljellä energiaa sille tärkeimmälle: ihmisten lähellä olemiselle.

Sain myös juoksun aikana, kuin jo paljon ennen sen alkua siihen kaksi vuotta valmistautuessani, kokea suurta ystävällisyyttä ja välittämistä ihmisiltä, jotka halusivat olla mukana antamassa unelmalleni siivet. Keli Clothing oli näistä yksi suurenmoisen ihana kanssakulkija. Minulla on nykyään vain spesiaalipäiviä varten tallessa Sisu Not Silencen ensimmäinen virallinen kampanjahuivi, jonka Sanni yhdessä tiiminsä kanssa synnytti tuumasta toimeen uskomattoman innostavalla ja kerrassaan joustavuushuikeudellisella otteella.

Emilia Lahti

Kuva Johanna Merenheimo

Opin viimeisen parin vuoden aikana, että jokaisen ihmeen ja itselle suuren teon alkupisteessä on idea, rohkeus ja ensimmäinen askel. Unelman siivet rakentuvat lopulta teoista sekä niistä kohottavista katseista ja toimeen tarttumisen korvaamattomista hetkistä, joissa joku muu kuin sinä itse jaksaa uskoa sinuun. Itselleni ehkä suurinta oli saada kokea ihmisten kuin Sanni halu auttaa ihan konkreettisesti. Kirjoitan tätä viestiä kolme kuukautta juoksun jälkeen suuresti kiitollisena ja sydämeni edelleen hymyn värinää täynnä.

Elämän ihmeellisimmät asiat syntyvät vuorovedoin, rinnalla kulkien, toistemme sydämiä kantaen. Kunhan muistamme huolehtia tästä inhimilliseen turvallisuuteen ja välittävään lämpöön liittyvästä rohkeuden mahdollistamisen ulottuvuudesta niin perheissämme, työpaikoilla kuin missä ikinä liikummekin, niin saamme yhteisöissämme aina vain enenevässä määrin todistaa unelmien siipien havinoita, luovuuden inspiroivia materialisoitumia ja innostuneiden katseiden teeskentelemätöntä elämän voiman pilkettä

MITÄ: 2408 km 50 päivässä pääosin juosten, mutta myös pyörällä Uuden Seelannin molempien saarten halki lähisuhdeväkivallan ympärillä olevan hiljaisuuden murtamiseksi ja lempeämmän tulevaisuuden puolesta. Juoksu on osa laadullista väitöskirjatutkimusta, jonka keskiössä on vastoinkäymisistä selviämisen ihmiskokemus ja sisukkuus.

15 tapahtumaa tai puhetta juoksun aikana. Aiheena sosiaalinen muutos, väkivallattomuus, ja sisu yhteisöllinen vaikuttamisen hyväksi. Taphtumia juoksun aikana myös Suomessa ja Euroopassa. Juoksusta on tulossa englanninkielinen dokumentti vuonna 2018 ja matka tehtin kokonaisuudessa vegaanisella ruokavaliolla. Huolto tehtiin kahden hengen asuntoautossa ja mukana huoltajana matkasi isobritannialainen ultrajuoksija ja opettaja Mina Holder.

Emilia Lahti Apila merino wool t-shirt

Emilia ja Mina metsässä juoksemassa. Emilialla Kelin Apila t-paita. Kuva Emilia Lahti.

HUIPPUHETKET: Palaute siitä kuinka nopea kohtaaminen tiimimme kanssa ohimennen oli saanut tapaamamme henkilön jättämään henkisesti latistavan parisuhteensa. Jokainen kerta, kun joukko toisilleen entuudestaan tuntemattomia ihmisiä tuli yhteen tapahtumissa ja löysi toisiinsa yhteyden. Inhimillisen lämmön todistaminen ja muistutus, että se on meissä jokaisessa oleva kapasiteetti. Suurinta rohkeutta (suurempaa kuin fyysisten suoritusten lujuus) vaatii usein sydämen rohkeus.

KUKA: Emilia Lahti, 36-vuotias tutkija, aktivisti ja Sisu Not Silence –kampanjan perustaja. Harjoittelu alkoi kaksi vuotta ennen juoksun alkua ja sisälsi juoksua, pyöräilyä ja uintia (ml. puoli- ja täydenmatkan Ironmankisat). Harjoittelutunnit vaihtelivat viikoittain 5-21 välillä. Pääosa harjoittelusta tapahtui Palo Altossa, Kaliforniassa, mutta myös Uudessa-Seelannissa ja Suomessa.

Jaska Halttunen

Kansantarinoiden metsä fillarilla: esittelyssä Jaska Halttunen

By | Uncategorized @fi | No Comments

Jaska on paitsi erityisen mukava tyyppi, myös yhteistyökumppanimme joka testaa Kelin vaatteita pyöräilyreissuillaan pitkin Suomen metsiköitä tehden samalla jatko-osaa Fillaripäiväkirja -teokselleen.

Esittele itsesi, kuka olet ja missä asut ja mitä teet pääasiallisesti?

Se on Halttusen Jaska tässä terve. Karkkilassa asustelen ja työkseni teen AD:n hommia Sabora Pharma Oy:llä.

Jaska Halttunen

Kuva: Keke Asposalo

 

Kerro mitä harrastat ja miten?

Pääsääntöisesti näitä polkuja tallailen ja pyörällä ajelen. Mutta uudet suunnitelmat vie pitkin poikin Suomen maata, bikepacking meiningillä pyörän selässä.

Kerro vähän taustastasi ja harrastuspohjastasi

Hommasin uuden pyörän joku viisi vuotta sitten ja se kuljettikin minua koko ajan pidenmälle ja pidenmälle kunnon kasvaessa. Lenkit alkoi 10-15 km lenkeistä ja vuoden loppuun mennessä tein ensimmäisen yli 100km MTB lenkin. Voin väitää, että tässä bikepacking hommassa ei ole haittaa, että peruskunto on kohillaan vaikka kilometrejä päivässä ei nyt satoja kilometrejä tulekaan.

Millaisella kalustolla ajat / juokset, ja mitkä ovat luottovarusteesi?

Itselläni on varasto täynnä pyöriä, jokainen omaan käyttötarkoitukseensa: kauppakassista, maantiekiiturin ja maastopyörään. Tärkeintä minun retkilläni on hyvät vaatteet missä on helppo liikkua ja hyvä majoite jotka minulle on Kelin merino t-paita joka saumattomuutensa vuoksi toimii loistavasti ja materiaalihan on vertaansa vailla sekä DD-hammockin riippumatto varusteineen.

Onko merinovilla sinulle tuttua jo  entuudestaan?

Merinovilla on minulle entuudestaan tuttu ainoastaan kerrospukeutumisen saralla. En ehkä ennen Keliä osannut ajatellakkaan, että kesä helteellä voisin villapaidan päälleni heittää.

Missä kisoissa olet ajanut/juossut, onko noilla reissuilla sattunut jotain kommervenkkejä?

mie on kisaile, muuta kuin itseni kanssa 🙂

Kerro unohtumattomimmasta pyöräily/juoksureissu/kisakokemuksestasi?

Minulle pyöräily ja ulkoilu on aina luonnossa olemista, luonnon ehdoille ja kuljen aina sitä arvostaen. Hyvät kokemukset voivat yhtä hyvin tulla omalta kotiovelta lähtiessä kuin tuhansien kilometrien päässä. Ne voivat tulla auringon paisteella tai ukkosmyrskyssä. Pitää vain olla ja ottaa luonto sellaisena kun se sinä hetkenä on.

Mitä muuta haluat kertoa meille/lukijoille?

Liiku, elä ja mene metsään. Näe metsä ja arvosta luontoa sekä muista pysähtyä välillä, hiljentää. Aina ei saa olla kiire!

Matti ja Kelin Apila -paita reissussa

Pitkien polkujen ystävä Matti Hallikainen

By | Uncategorized @fi | No Comments

Matti on ystävä ja yksi Kelin Apila t-paitaa pisimpään käyttäneistä. Superpitkät (ja hurjan kuuloiset) pyörä- ja juoksureissut ovat omiaan testaamaan merinovillaisten tuotteiden kestoa ja Matin käytössä ollut Apila t-paita onkin päässyt hänen luottokamojensa joukkoon. Saavutus josta olemme melkoisen ylpeitä. Kyseessä kun ei edes kaupallinen yhteistyö 🙂

 

Esittele itsesi, kuka olet ja missä asut ja mitä teet pääasiallisesti?

Olen Matti Hallikainen, keski-ikäinen valtion työntekijä Turun seudulta.


Kerro mitä harrastat ja miten?

Harrastan omasta mielestäni melko monipuolisella tavalla kaikenlaisia ulkoilulajeja. Pyöräilen, juoksen, melon, hiihdän, potkin kickbikeä, kiipeilen, harrastan rogainingia vaimoni kanssa ja kuljeskelen luonnossa ylipäätään.

Taloudessamme on kaksi aktiivista koiraa, joiden ulkoiluttaminen pelkästään pitää huolen siitä, että ulos täytyy, ei kun saa, lähteä kelillä kuin kelillä (pun intended). Vaikka osallistun satunnaisesti erilaisiin kilpailutapahtumiin, pääpaino on itse järjestetyissä aktiviteeteissa.

Vapaamuotoisempi harrastaminen palvelee paremmin epäsäännöllistä päivärytmiä ja muuta elämää. Vaikka kilpailutavoitteet eivät pääosan ajasta säätele treenejäni, huomaan silti tasaisin väliajoin tarpeen ilmoittautua johonkin tapahtumaan. Ja jostain syystä lapun rinnuksiin saaminen herättää jonkinlaisen kilpailuvietinkin. Olen silti ehdottomasti hidas puurtaja ja nautiskelija, enkä polkuraketti.

Matti ja Kelin Apila -paita reissussa

Matti huilaamassa Pyhän Henrikin tietä kolutessaan keväällä. 160 km Varsinais-Suomen teitä, kalliobaanoja ja risu-suo-juuriryteikköä kymmenessä tunnissa. Keli nostaa hattua! Kuva: Matti Hallikainen

Kuinka olet päätynyt suorittamaan pitkiä matkoja? Kerro vähän taustastasi ja harrastuspohjastasi?

Minulla ei ole kilpailu-urheilutaustaa, vaikka lajia sun toista on tullut aikojen kuluessa harrastettuakin. Polkupyörän päällä olen viettänyt pitkiä aikoja alakoululaisesta saakka, ja muutenkin kulkenut lihasvoimalla arjessa ja retkillä. Jonkinlaista sitkeyttä kroppaan on vuosien aikana kertynyt.
Viimeiset reilut kymmenen vuotta olen, tasaisin väliajoin, osallistunut tempauksiin joita voisi kutsua ultrasuorituksiksi. Ystäväpiirissä on kovakuntoista ja osaavaa porukkaa, joiden seurassa on tullut temmatuksi mitä mielenkiintoisempien haasteiden pariin. Samoin itsekseen kellon ympäri tai pidempään tehtyjä reissuja on kertynyt, sekä numerolapulla tai ilman.

Millaisella kalustolla ajat / juokset, ja mitkä ovat luottovarusteesi?

Omaan taikauskoisen suhtautumisen luottokamoihin, kuten varmasti lähes kaikki vastaavia touhuja harrastavat. Kun lähtee haastavaan paikkaan, mukana on ehdottomasti oltava juuri se oikea putkihuivi, paita, reppu, veitsi ja mitä vielä. Kokeilut johtavat usein ongelmiin, ja ilman toimivia varusteita olet pahassa paikassa lirissä.

En silti usko välineiden olevan autuaaksi tekeviä. Ajelen säännöllisesti maastolenkkejä kahdella yli kymmenen vuotta vanhalla maastopyörällä ja juoksulenkkejä kengillä, joihin kilometrit ovat kuluttaneet ylimääräiset tuuletusaukot.

Jos pitäisi tästä äkkiseltään nimetä kolme luottovarustetta, lista voisi olla seuraavanlainen:

Luna-sandaalit. Näillä läpsyköillä yli 90-kiloinen ruhoni kevenee juoksussa, ja eteneminen on pelkkää nautintoa. Olen juossut lyhyempien kisojen lisäksi näillä pari ultraa ja asfalttipuolikkaan.

Ultimate Direction AK Adventure Vest-juoksuliivi. Mukana Pohjois-Ruotsin vuorilta Uudenmaan pimeisiin korpiin. Yksinkertaisesti paras varusesine ikinä.

Keli Apila T-paita. Lämmin kylmällä, viileä kuumalla. Istuu kuin tauti. Reilun vuoden käyttö ei ole jättänyt mitään jälkeä. Tuskin maltan odottaa juuri julkistettua pitkähihaista.

Matti Kelin merinovillaisessa Apila t-paidassa Turun tuomiokirkon edessä

Pyhän Henrikin saarnahuoneen pihalla Kokemäellä. Kuva: Markku Hallikainen

Onko merinovilla sinulle tuttua jo entuudestaan?

Merinovillan käyttöön olen ajautunut hiljakseen, sukista ja pipoista alusvaatteisiin. Nyt en enää hyväksy ylävartalon aluskerrokseksi muuta kuin merinoa, jos olosuhteet ovat yhtään rankemmat.

Kuten monessa asiassa, hinta on rajoittava tekijä hankinnoissa, mutta toisaalta laadukas varuste kestää pitkään ja kovaa käyttöä.

Missä kisoissa olet ajanut/juossut, onko noilla reissuilla sattunut jotain kommervenkkejä?

Mainittakoon ainakin Tahko MTB, Levi 24, Mammuttimarssi, NUTS Karhunkierros ja pitkä lista muita tapahtumia. Kommervenkkejä on kyllä riittänyt, mutta suuremmilta katastrofeilta on vältytty.
Viimeisin Tahko-reissuni päättyi kammen katkeamiseen ensimmäisellä kierroksella juuri kun meno alkoi maistua. Kiukutti sen verran, että päästyäni raatotaksilla takaisin mökille en avannut olutta vaan vedin lenkkarit jalkaan ja juoksin 25 km reitin.

Kerro unohtumattomimmasta pyöräily/juoksureissu/kisakokemuksestasi?

Pyrin siihen, että jokainen reissu sisältää sen unohtumattoman kokemuksen. Odotan yleensä sitä hetkeä, kun mieli ja kroppa on tottunut siihen, että nyt mennään eikä takana tai edessä oleva matka merkitse yhtään mitään vaan on hyvä olla juuri siinä. Koko yö on menty, aurinko nousee ja maali on jossain joskus.
Viimeisin unohtumaton kokemus lienee, kun ajoimme maaliskuussa kaveriporukalla polkupyörillä merenjäätä pitkin Turusta Maarianhaminaan. Fiilis aurinkoisena kevättalven päivänä Kihdin rannattomalla jäälakeudella oli sellainen, että sitä ei rahalla saa.

Mitä muuta haluat kertoa meille/lukijoille?

Kokemuksia varten riittää, kun lähtee ulos kotiovesta. Kelissä kuin kelissä (pun 2).

Miten hoidan merinovillaisia vaatteitani?

By | Uncategorized @fi | No Comments

Merinovillaiset vaatteet ovat vähän niin kuin polkupyörä – perushuollolla pärjää, mutta kunnon kausihuolto varmistaa että tuote palvelee käyttäjäänsä pidempään.

Villan ominaisuuksia on tullut hehkutettua jo joka välissä, mutta kertauksen vuoksi todettakoon että villa tosiaan on mitä mainioin materiaali myös urheilukäyttöön. Hengittävä ja lämmittävä luonnonmateriaali on mukava päällä liikkuessa, mutta ehkä hienoin ominaisuus villassa on kuitenkin se, ettei se kerää hienhajuja samalla tavalla kuin keinokuidut. Tuulettamalla hikisen vaatteen urheilun jälkeen voit käyttää samaa paitaa vaikka pari viikkoa putkeen. Tai niin kauan kuin sielu sietää. Nyrkkisääntönä pidettäköön että itsestään pystyssä pysyvä paita kannattaa jo pesaista.

Muutama hyvä sääntö merinovillavaatteen huolelliseen hoitoon on kuitenkin olemassa, ja niitä noudattamalla vaatteen käyttöikää saa pidennettyä mukavasti.

Hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta luonnonkuidut eivät ole yhtä kulutusta kestäviä kuin keinokuidut. Siksi vaate hiljalleen kuluu ja voi jopa reikiintyä mikäli sen huoltoon ei kiinnitetä huomiota.

Tässä ohjeemme villavaatteiden huoltoon:

  • Käyttämämme villa on Superwash -käsiteltyä, sen voi siksi pestä myös pesukoneessa
  • Konepesussa kannattaa käyttää hieno- tai villanpesuohjelmaa ja pesupussia
  • Pesuaineena suosittelemme villanpesuainetta (esim. Sonetilla on hyvät pesu- ja hoitoaineet)
  • Villanhoitoaineen käyttö silloin tällöin palauttaa vaatteeseen silkkisen kiillon
  • Pese aina kurainen tai hyvin pölyinen vaate, hieno hiekka voi kuluttaa villaan reiän jos se jää hankaamaan kuituja
  • Tahroja voi poistaa vaatteesta sappisaippualla tai hankaamalla tahraa varovasti toisella neuloksen kohdalla
  • Kuivaa käsinpesun jälkeen vaate rullaamalla se pyyhkeen sisään ja painelemalla vesi pois
  • Muotoile vaate kosteana pesun jälkeen varovaisesti venyttelemällä sitä muotoonsa
  • Kuivata vaate vaakatasossa esim. kuivaustelineellä pyyhkeen päällä
  • Säilytä vaate taiteltuna, älä henkarissa.
  • Luonnonkuitu saattaa maistua ötököille, kuten koille tai turkiskuoriaisille. Niiltä voi välttyä säilyttämällä vaatetta suljetussa muovipussissa tai -laatikossa.
  • Olemme huomanneet että kissat rakastavat villan päällä pötköttelyä. Villa ei kuitenkaan tykkää hyvää jos sen päällä pörisee kynsillään tarpova karvakuono.
  • Pienet reiät voi paikata ompelulangalla noukkimalla silmukat kasaan, isompia reikiä ei kannata paikata näin koska paikkauskohta aiheuttaa venytystä joka ei tee neulokselle hyvää.

Battle scars -korjausohjelma

Jos jostain syystä onnistut saamaan vaikka repeämän aikaiseksi Kelin paitaasi, voit aina lähettää sen meille korjattavaksi. ”Battle scars” -korjausohjelmamme nimen mukaan elämä ja etenkin pyöräilyelämä voi näkyä Kelissäsi. Kuten arvetkin kertovat eletystä, vaatteesi voidaan myös paikata ehjäksi useimmissa tapauksissa jos vaikka rymyät nurin Keli päälläsi.

Teemme paikkauksen siten että se paikattu kohta tulee vahvistettua mahdollisimman hyvin ja niin että paikka pidentää vaatteen käyttöikää. Paikka todennäköisesti jää näkyviin mutta vaate toimii kuten aiemminkin. Eikä maksa kuin lähettämisen postikuoressa. Osoite löytyy yhteystiedoista.

 

Tässä loppukevennyksesi video kissanpennuista jotka kyllä ovat kovin söpöjä vaikka kynsivätkin kaikkea.
Muutama vuosi sitten riitti vauhtia, nämä turvelot pääsivät onneksi pian omiin koteihinsa 🙂

 

Keli Himos Epic mtb

Keli syksyn tapahtumissa

By | Uncategorized @fi | No Comments

Heinäkuun hiljaiselon jälkeen aletaan taas päästä vauhtiin ja ollaan tuppauduttu melko moneen lähihetken tapahtumaan esittelemään merinovillaisia pyöräily- ja urheiluvaatteita. Viime viikonloppu vierähti Himos Epicissä jossa puolet Kelistä polki mäkeä ja toinen paasasi asiakkaille ständillä.

Tulevien tapahtumien listalta löytyy melkoisen monipuolinen kattaus bissepyöräilystä muotinäytökseen (!)

26.8. 2017
Skatta Holiday Market klo 12-16
”Upcoming, trendy designers, brands, craftswomen and men will be showcasing and selling their products every Saturday at this prime location.”
Kanavaranta 7, Helsinki.
https://www.facebook.com/skattaholidaymarket/?ref=br_rs

1-2.9.2017
Nuuksio Classic Trail Marathon
”Innostava ja yhteisöllinen polkujuoksujuhla, huikea tunnelma, tiukka kuntohaaste, upea reitti, kaunis luonto, unohtumaton kokemus. Nuuksio Classic on yksi Suomen hienoimmista juoksutapahtumista, tervetuloa! Vuoden 2017 uutuus on 70km:n ultramatka”
Perjantaina 1.9. klo 17.30-21.00 Hotelli Nuuksion aulassa
Lauantaina 2.9. klo 8-18.30 Hotelli Nuuksion nurkilla
https://www.facebook.com/NuuksioClassic/

16.9. 2017
Bikes, Burgers & Beers
Fiskars Trail centerin järjestämä nimensämukainen rento ajotapahtuma
https://www.facebook.com/events/1875217412802605/

30.9.2017
Suomi Neuloo -muotinäytös
”Kolmipäiväinen FinVillagen Suomi neuloo – päätapahtuma  sisältää näyttelykokonaisuuden, jossa Suomi 100 vuotta -teeman mukaisesti historia kohtaa tämän päivän. FinVillagessa juhlitaan myös pitkät perinteet omaavaa suomalaista villaa”
klo 13, 15 ja 17, kesto 30 min.
Sörnäisten rantatie 22, Helsinki, Suvilahti, Kattilahalli
http://finvillage.metropolia.fi/ohjelma/suomi-neuloo-paatapahtuma/

 

 

Keli Clothing merino wool

Suomen pyöräilytapahtumat 2017

By | Blogi | No Comments

Suomen kesä on täynnä pyöräilytapahtumia ja -kilpailuja, tässä listattuna kaikki löytämämme.
Keli on mukana lihavoiduissa tapahtumissa.
Jos löydät lisättävää/korjattavaa, jätä kommentti alle tai laita viestiä!

 

Huhtikuu

17.4.  Lattomeri ajo Pori Koilsku
22.4. 60. TS Kortteli Turku TuUL
23.4. Simo Klimscheffskij’n muistoajo Turku TuUL
30.4, Lieto XCO Lieto TVC
29-30.4. DH Suomi Cup Kalpalinna, Janakkala SPU Downhill

Toukokuu

5.-7.5. Naisten kv. etappiajo (UCI 2.2.) Helsinki CCH
6.5. Fiskars Village Bike Expo Fiskars  Fiskars Village Trail Center
6.5. Höyryajot Haapamäki Tähtisädeajot
6.5. Seutulan Kierros Vantaa CCH
7.5.  Kevätpolkaisu  Kerava  CCH, Cycling Academy, Zeus
7.5. Enduro SM Warm-Up Meriteijo EBA ry
7.5. Jämsä MTB Jämsä
13.5. LUP Tempo Raasepori LUP-82
12.5.  Pole Perjantai Jyväskylä Pole Bicycles
13.5. EVOC Superday Nurmijärvi Team EVOC / HyPy
14.5. Ilpon tempo Ulvila  KoiIsku
 20 -21.5.  Sportax Enduro Series/ Enduro SM1 Messilä  EBA ry
20.5. 13. Hervanta GP/Hervannan Kaivin kortteliajo Tampere TY
20.5. Tour de Tampere Tampere  Kaupin Kanuunat
20.5. BMX Suomi CUP 1.osa Helsinki  BMX Helsinki ry
20.5. Teppanala MTB XCO Imatra  Tainionkosken Tähden metsäosasto
20.5. Raahe XCO Raahe  PK Team
21.5. 37. kv. Rosendahl GP Tampere TY
21.5. Giro d’Espoo Espoo  Giro d´Espoo
25.5. Kuusankoski MTB Kuusankoski KuUS
26.-28.5. Tavastia 3 Days Hyvinkää HyPy ja CycloVision
27.5. Aulanko MTB Hämeenlinna TCC
27-28.5. MyBike Helsinki  Messua Oy
28.5. Peurunka XCM-400 Laukaa Picaro

Kesäkuu

4.6. Korso 96 MTB Maraton Vantaa KorsKa
8.-11.6 4 D, nuorten etappiajot Vantaa, Porvoo KorsKa, CCH, Akilles
9.6. Ole Wackströmin Muistoajot Porvoo Akilles
9.6. Mätäkivi Kriterium Vantaa KorsKa
10.6. BMX Suomi CUP 2. osa Turku  BMX Turku ry
10.6. Fellmannin ajot Lahti TWD ja TWL
10-11.6. DH Suomi Cup Mielakka, Kouvola  SPU Downhill
11.6. Porvoon ajot Porvoo Akilles
10.6. MTB Marathon Laajavuori Jyväskylä JYPS
16.6. SM aika-ajo Pikku-Syöte Terva-ajot ry
17 -18.6.  Sportax Enduro Series/ Enduro SM2 Himos  EBA ry
17.-18.6. SM maantie Pikku-Syöte Terva-ajot ry
18.6. Klaukkalan Ympäriajo  Klaukkala  Giro & Velo
18.6. Kokonniemi Bike Park Downhill Porvoo SLADI Ry
24.-25.6. Ratareisi 2017 Alastaro Ratareisi Ry
18.-22.6. Bikester — Kultainen Kampi -leiri Pikku-Syöte PSP, Terva-ajot

Heinäkuu

30.6-1.7.  Tahko MTB Nilsiä Tahko MTB Oy
 1.7.  SM BMX  Helsinki  BMXH
1.-2.7. 23. Satakunnan ajot Pori KoiIsku
1.-3.7. Helsinki GP (UCI CL2) Helsinki Velo-FIN
7.7. SM-Kortteliajo Tampere P-P
6.-9.7. SM Trial Tampere P-P
8.7. Luoston tempo Sodankylä OP-P
9.7. Luoston maantieajo Sodankylä OP-P
9.7. Royal -pyöräily Lahti RCT
15.-16-7. Cycli XCO/XCM Seinäjoki RIDEEP
21 -23.7. Sappee Enduro Sappee EBA ry
22.7. SM -ratakilpailut Helsinki CCH
22.7. XCE SM kilpailu Valkeakoski ProMTB
22.-23.7. SM XCO Valkeakoski ProMTB
22.-23.7. Willimiesajot Lappeenranta LprPy
22.-23.7. DH Suomi Cup Sappee SPU Downhill
23.7. 6. Vuelta Vantaa kuntoajotapahtuma Vantaa ACT
 27 -29.7.  Sportax Enduro Series/ Enduro SM3 (EWS Qualifier event)  Levi EBA ry
28.-30.7. SM ja ISM Rata Helsinki CCH
29.7. Alvajärven Ympäriajo Pihtipudas AlvajRy

Elokuu

 5.8.  Syöte MTB  Pudasjärvi
5.8. Jämi84 Jämijärvi  Jämi147
5.-6.8. Vierumäki XCO etappiajo Vantaa KorsKa
4-5.8. DH Suomi Cup Porvoo SLADI ry
5.8. Tienoon Tempo Lieto TVC
5.8. OP nuorisokortteli Lieto TVC
6.8. OJ-Maantieajo Lieto TVC
6.8. Porvoon Kuntoajot Porvoo Akilles
12.-13.8. ISM aika-ajo ja maantie Pikku-Syöte Terva-ajot ry
12.8. Imatra MTB Imatra Imatran Urheilijat
13.8. Finlandia maastopyöräily Lahti TWD
 19.8  Mäntsälän ajo  Mäntsälä  MU
20.8 Mäntsälän tempo Mäntsälä MU
19.-20.8. Turku Touring Pyöräily Turku TuUL
19.8. Rokua MTB Rokua  Rokua MTB Team ry
19.8. 27. Laihian ajo Laihia LaihLu
26-27.8.  XCO Korso – Etapit 2017 Korso KorsKa
25,-27.8. Saariselkä MTB Stages Saariselkä Saariselän keskusvaraamo ja Inarin Yritys
26 -27.8.  Sportax Enduro Series/ Enduro SM4 Tahko  EBA Ry
27.8. Velotour Helsinki Helsinki Velotour ry
26.8. BMX Suomi CUP 3.osa Tampere TaBC

Syyskuu

2.9. Rukan tunturiajot Ruka, Kuusamo Rukan tunturiajot, Cyclos Kuusamo
3.9. Tähtisadeajot Jyväskylä Tähtisadeajot
2-3.9 XCO Hyvinkää & 7 veljestä XCM Hyvinkää
9.9. Pyssymäki XCM SM & ISM Nivala PyöRi
9.-10.9. DH Suomi Cup (Finals) Tahko, Nilsiä SPU Downhill
9.-10.9. Syysetapit, tempo, kortteli, maantie Pori PoTa
16.9. Luukin MTB marathon  Luukki  CCH
16.9. Rollo mtb Rovaniemi  OP-P
16.9. BMX Suomi Cup 4.osa Laukaa
 23 -24.9.  Sportax Enduro Series/ Enduro SM5 Sappee  EBA ry
23.9. Lieto Gravel Tour kuntotapahtuma Lieto TVC
30.9. BMX Season Final Helsinki  BMXH

Lokakuu

1.10. 12. Pirkka MTB, XCM Ylöjärvi TY

Lähteenä on käytetty Fillari-lehden kalenteria, SPUn kansallista kilpailukalenteria, seurojen kotisivuja sekä kilpailukalentereita. Kaikki 10.4. mennessä päivitetyt aikataulut on tarkistettu.

 

 

Keli merino wool

Kevään Kelit

By | Uncategorized @fi | No Comments

Nyt kun keväinen auringonpaiste jo herättelee loputkin pyöräilijät talviuniltaan, me täällä Kelillä ollaan myös ihan kevätpörriäisinä. Yrittäjyyttä on kohta vuosi takana ja odotamme innolla että pääsemme taas jututtamaan ihmisiä kevään ja kesän tapahtumissa. Tällä kertaa voimme esitellä protojen sijaan kokoelman pyöräilykamppeita joista olemme ihan oikeasti ylpeitä. Kyllä niitä huolella hinkattiinkin ennen kuin saimme mallit tuotantoon, reipas puoli vuotta hujahti testeihin ja protoiluihin ihan helposti. Kevään ja kauden alkua merkkaa myös se, että huhtikuussa on tuloillaan muitakin huimia juttuja, Kelin vaatteet on huhtikuussa näkyvillä Latu ja polku -lehdessä, Fit-lehdessä ja Finnairin Blue Wings -matkustamolehdessä. Lisäksi jännäämme paraikaa pk-seudun jälleenmyyjän löytymistä. Turussa Puf Design Marketissa ja Jyväskylän Pole Storessahan näitä jo pääsee sovittamaan. Kesäuutuutena on malliston jatkeeksi tulossa monikäyttöinen, lyhythihainen paita pienellä sivutaskulla vähän vielä kevyemmästä merinovillasta. Se sopii vaikka polkujuoksuun ja kaikkeen muuhun kunnon hiosteluun.

Oheisessa kuvassa törötämme me täällä Kelin takana, Sanni ja Timo. Keli on meidän ajatuksemme pyöräily- ja urheiluvaatteista joita voi käyttää pitkään ja hyvällä omallatunnolla.

Kiva että osuit tänne, pysy kuulolla jatkossakin!