Kesän 2019 aikana Keli sai kunnian valita 12 ensimmäistä lähettilästään joiden kanssa teemme yhteistyötä. Nyt syksyllä he saavat puheenvuoron blogissa, ensimmäisenä turkulainen Petri jonka tie on vienyt polkujuoksusta läskipyöräilyyn, aina metsässä pysyen kuitenkin!
Kesäkuun alku 2018, valmistauduin ensimmäiseen yli 100km polku-ultraan, NUTS YPH:n. Mieli oli luottavainen, talvi oli treenattu kunnolla ja NUTSKarhunkierros 84km oli mennyt hyvin. Tähän asti olin juossut ilman mitään ohjelmaa mutta nyt olin hommannut itselleni jopa valmentajan jonka ohjeilla olin treenannut muutaman viikon. Hommassa alkoi olla tekemisen meininki ja mielessä oli UTTF-liivin yritys seuraavalle vuodelle.
NUTSKK kuvaaja:@allaboutlapland
Sitten yksi harha-askel työpaikan portaissa muutti suunnitelmat, kaaduin ja oikean jalan polvi vääntyi sillä seurauksella että se lopulta leikattiin. Sisempi kierukka oli revennyt irti ja sitä yritettiin kiinnittää takaisin. Operaation jälkeen lääkäri kertoi että ei taida enää juoksupolvea tulla. Tässä kohtaa ei kauheasti naurattanut, ajattelin kuitenkin että kuntoutetaan rauhassa ja katsotaan sitten. Ensimmäiseen neljään viikkoon ei jalalle saanut varata painoa ollenkaan ja keppejä käytin seitsemän viikkoa. Kuntoutus aloitettiin kuitenkin jo heti tähystyksen jälkeen ja ensimmäiset pyörälenkit tein vielä kun kävelin sauvojen kanssa. Juoksua ei voinut ajatellakaan kun jalka ei iskutusta kestänyt yhtään.
Siitäpä sitten miettimään että mitäs tässä nyt tekisi? Fatbikea olin joskus ajatellut juoksun rinnalle ja kun jalka kerran kesti ja tykkäsi pyöräilystä niin ostin Whiten läskipyörän. Täysjoustoakin mietin mutta se että en hirveän innostunut pyöräilystä ollut ja täysjouston huomattavasti korkeampi hinta käänsi valinnan läskiin.
Se oli sitten menoa heti ensimmäisen lenkin jälkeen. Ihan huikeaa touhua oli poluilla ajella. Osansa varmasti tähän euforiaan teki se että pääsi ylipäätään liikkumaan kunnolla monen kuukauden tauon jälkeen.
Meidän ryhmä HimosEpicin maalissa.
Talven aikana tuli pyörää ulkoilutettua melko paljon ja samalla jalka tuli koko ajan paremmaksi. Juoksua en silti edes ajatellut, sen verran hyvin pyörä oli koukuttanut.
Talvella ja kesällä osallistuin useampaankin pyörätapahtumaan josta ehdoton suosikki oli kaksipäiväinen Himos Epic Trail elokuussa. Loistava formaatti jossa ajetaan kahden päivän aikana useampi erikoiskoe viiden hengen ryhmissä. Kilometrejä siirtymineen tuli satakunta. Ehdottomasti ensi vuonna uudestaan!
Minulle pyöräilyssä tärkeintä on luonnossa liikkuminen, ja vaikka vauhti ja vaaralliset tilanteet koukuttaa, niin ei niin kiire ole etteikö välillä kerkeisi pysähtyä nauttimaan maisemista ja luonnosta. Tämän toki mahdollistaa myös huono kunto kun taukoja joutuu sen takia pitämään:D
Kelin vaatteet sopivat erinomaisesti pyöräilyyn ja näin kylmemmillä ja märillä keleillä merino toimii todella hyvin kuorivaatteen alla mutta myös lämpimällä villa on varsin mukava materiaali ja tuntuu jopa viileältä.
Nyt reilu vuosi polvioperaatiosta läskipyörä on vaihtunut Konan täysjoustoon ja lenkit muuttuneet enemmän alamäki painotteisiksi. Kesällä kävin testaamassa hissipyöräilyä Sappeella ja tuon myötä tuli kipinä pyörän vaihtoon. Syksyn aikana kävin myös pari kertaa ajamassa Meri-Teijossa jonne aukeaa ensi kesäksi bikepark. Lenkillä pyrin käymään aina kun mahdollista ja ensi vuodelle tavoitteena olisi päästä osallistumaan ainakin yhteen Fundurocupin osakilpailuun. Voi olla että talvella voisi ottaa ohjelmaan myös lyhyet juoksulenkit, uskoisin että jalka sen nyt jo kestää.
Hyvää syksyn jatkoa!
-Petri
