Skip to main content
Tag

sisu not silence

Emilia Lahden sisun sydän sykkii yhdessä tekemisen ihmeen tahtiin

By Uncategorized @fi No Comments

Olemme olleet ylpeitä saadessamme olla mukanan Emilia Lahden Sisu not Silence -kampanjassa kevään aikana. Teimme Emilialle merinovillaisia tuubihuiveja Sisu not Silence -printillä ja annoimme hänelle Apila t-paidan reissua varten. Emilian rohkeus ja voima juosta tuo käsittämätön matka väkivallan uhrien puolesta sykähdyttää meitä edelleen. Kiitos myös Emilialle kivoista sanoista, oli ilo auttaa!

Emilia kirjoitti Kelille reissustaan näin:

Mitä 2400km taival Uuden-Seelannin halki opetti minulle

Ihmisyyden suurin syvyys tulee usein esiin hetkissä, joita nimitän arjen ihmeiksi. Ne eivät ole taikaa tai supervoimaa, vaikka saattavat ulospäin siltä näyttää. Totuus kuitenkin on, että ne ovat aina seurausta toinen toisensa jälkeen otetuista askelista, pienistä päätöksen hetkistä mennä eteenpäin ja sitoutumisesta siihen, minkä haluaa nähdä toteutuvan. Nämä hetket voivat liittyä omien rajojen tutkimiseen fyysisen dimension kautta, johonkin rohkeutta vaativaan ulostuloon suhteessa omaan itseen ja omaan tarinaan tai vaikkapa rohkeuteen tulla äidiksi tai isäksi. Viimeisin ehkä varsinkin unohdetaan arjen ihmeen pitkällistä sisukkuutta vaativana ulottuvuutena, joskin sitähän se juuri on.

Joskus tuolle arjen ihmeen matkalle lähdetään rakkauden vuoksi, toisinaan jonkin näyn vetämänä. Itse lähdin tälle kyseiselle matkalle kohdattuani suuren yhteiskunnallisen epäkohdan, joka oli liian suuri ohittaa ja halusin kansalaisaktivismin muodossa antaa oman osani toimeen tarttumisen tärkeään kekoon. Monen elämänmatkalla koetun asian seurauksena päätin perustaa kampanjan nimeltä Sisu Not Silence lempeämmän tulevaisuuden puolesta ja lähisuhdeväkivallan ympärillä olevan häpeään linkittyvän hiljaisuuden murtamiseksi. Kampanjan nostamiseksi globaaliin tajunnanvirtaan, päätin tehdä jotain ehkä ulospäin mahdottomalta tuntuvaa, mutta itselleni täysin järkeenkäypää ja juosta Uuden-Seelannin halki 50 päivässä järjestäen matkan varrella yhteisötapahtumia.

En tiennyt onnistuisinko, mutta minulla ei ollut mitään hyvää syytä olla ainakin yrittämättä. Tuo matka toteutui lopulta 18.1-8.3.2018

Emilia Lahti ja Sisu not Silence -printillä tehty Kelin merinovillahuivi. Kuva. Emilia Lahti.

On miltei mahdotonta koota yhteen niin suuren kokemuksen antia yhteen pieneen postaukseen. Jokainen päivä omalla tavallaan sisälsi yhden ihmiselämän itselle ja omalle egolle kuolemisen, hengen ylösnousemuksen ja itsensä ylittämisen muutosvoimallisessa ulottuvuudessa. Matka oli kaikkea mitä odotin ja kaikkea mitä en odottanut. Opin että ihmiset selviävät suurtakin suuremmista vuorista (kiipesin niitä matkan varrella monia), paahtavasta auringosta, maantien huutavasta monotoniasta, kivusta ja päiviä jatkuvasta vastatuulesta. Kaikesta tästä ja meillä voi silti olla jäljellä energiaa sille tärkeimmälle: ihmisten lähellä olemiselle.

Sain myös juoksun aikana, kuin jo paljon ennen sen alkua siihen kaksi vuotta valmistautuessani, kokea suurta ystävällisyyttä ja välittämistä ihmisiltä, jotka halusivat olla mukana antamassa unelmalleni siivet. Keli Clothing oli näistä yksi suurenmoisen ihana kanssakulkija. Minulla on nykyään vain spesiaalipäiviä varten tallessa Sisu Not Silencen ensimmäinen virallinen kampanjahuivi, jonka Sanni yhdessä tiiminsä kanssa synnytti tuumasta toimeen uskomattoman innostavalla ja kerrassaan joustavuushuikeudellisella otteella.

Emilia Lahti

Kuva Johanna Merenheimo

Opin viimeisen parin vuoden aikana, että jokaisen ihmeen ja itselle suuren teon alkupisteessä on idea, rohkeus ja ensimmäinen askel. Unelman siivet rakentuvat lopulta teoista sekä niistä kohottavista katseista ja toimeen tarttumisen korvaamattomista hetkistä, joissa joku muu kuin sinä itse jaksaa uskoa sinuun. Itselleni ehkä suurinta oli saada kokea ihmisten kuin Sanni halu auttaa ihan konkreettisesti. Kirjoitan tätä viestiä kolme kuukautta juoksun jälkeen suuresti kiitollisena ja sydämeni edelleen hymyn värinää täynnä.

Elämän ihmeellisimmät asiat syntyvät vuorovedoin, rinnalla kulkien, toistemme sydämiä kantaen. Kunhan muistamme huolehtia tästä inhimilliseen turvallisuuteen ja välittävään lämpöön liittyvästä rohkeuden mahdollistamisen ulottuvuudesta niin perheissämme, työpaikoilla kuin missä ikinä liikummekin, niin saamme yhteisöissämme aina vain enenevässä määrin todistaa unelmien siipien havinoita, luovuuden inspiroivia materialisoitumia ja innostuneiden katseiden teeskentelemätöntä elämän voiman pilkettä

MITÄ: 2408 km 50 päivässä pääosin juosten, mutta myös pyörällä Uuden Seelannin molempien saarten halki lähisuhdeväkivallan ympärillä olevan hiljaisuuden murtamiseksi ja lempeämmän tulevaisuuden puolesta. Juoksu on osa laadullista väitöskirjatutkimusta, jonka keskiössä on vastoinkäymisistä selviämisen ihmiskokemus ja sisukkuus.

15 tapahtumaa tai puhetta juoksun aikana. Aiheena sosiaalinen muutos, väkivallattomuus, ja sisu yhteisöllinen vaikuttamisen hyväksi. Taphtumia juoksun aikana myös Suomessa ja Euroopassa. Juoksusta on tulossa englanninkielinen dokumentti vuonna 2018 ja matka tehtin kokonaisuudessa vegaanisella ruokavaliolla. Huolto tehtiin kahden hengen asuntoautossa ja mukana huoltajana matkasi isobritannialainen ultrajuoksija ja opettaja Mina Holder.

Emilia Lahti Apila merino wool t-shirt

Emilia ja Mina metsässä juoksemassa. Emilialla Kelin Apila t-paita. Kuva Emilia Lahti.

HUIPPUHETKET: Palaute siitä kuinka nopea kohtaaminen tiimimme kanssa ohimennen oli saanut tapaamamme henkilön jättämään henkisesti latistavan parisuhteensa. Jokainen kerta, kun joukko toisilleen entuudestaan tuntemattomia ihmisiä tuli yhteen tapahtumissa ja löysi toisiinsa yhteyden. Inhimillisen lämmön todistaminen ja muistutus, että se on meissä jokaisessa oleva kapasiteetti. Suurinta rohkeutta (suurempaa kuin fyysisten suoritusten lujuus) vaatii usein sydämen rohkeus.

KUKA: Emilia Lahti, 36-vuotias tutkija, aktivisti ja Sisu Not Silence –kampanjan perustaja. Harjoittelu alkoi kaksi vuotta ennen juoksun alkua ja sisälsi juoksua, pyöräilyä ja uintia (ml. puoli- ja täydenmatkan Ironmankisat). Harjoittelutunnit vaihtelivat viikoittain 5-21 välillä. Pääosa harjoittelusta tapahtui Palo Altossa, Kaliforniassa, mutta myös Uudessa-Seelannissa ja Suomessa.